punatimanttiahven  
  Hemichromis lifalili  
     
löytäjä & vuosi: 1960-luvun lopulla
muut nimet: vanha nimi: punakirjoahven

 
Aikuispituus 10-12 cm
Minimiakvaario 170 L
Maanosa & kotiseutu Afrikka: Zairen allas ja Zaire-joki, Ruki-joki, Tumba-järvi, Yandja-järvi ja Ubanghi-joen yläosat.
   
Vesiolot pH 6,0-7,5
22-25°C
Pehmeä-keskikova vesi.
Kestävä, melko monenlaisissakin vesissä viihtyvä, mutta veden peruslaadusta (hyvä suodatus, vedenvaihto 30% kerran viikossa, ruokinta maltillisesti ja hyvälaatuisella ruualla) on kuitenkin huolehdittava.
   
Käyttäytyminen Reviirikala, kutuaikana aggressiivinen. Nuorena viihtyy ryhmässä, kunnes pariutuu. Pariskunta ottaa oman reviirinsä, jolle varsinkaan lajitoverit eivät ole tervetulleita. Seuraksi mieluiten vain saman kokoluokan kaloja. Kaivelee jonkinverran kuoppia.
   
Akvaarion sisustus Paksulehtisempää kasvillisuutta. Hentolehtisimpiä kasveja voidaan repiä. Mieluiten hieno hiekkapohja, sillä laji kaivaa mielellään. Jätä keskelle uimatilaa ja aseta muutamia suurempia laakeita kiviä (laji kaivaa kutukuopat näiden taakse) Kantoja ja koloja/luolia.
   
Ruokavalio Liha-/kasvispitoinen ruoka: rakeet ja -hiutaleet,  pakastetut ja kuivatut ravintoeläimet (esim. hyönteisten toukat, artemia, daphnia ja kykloopit).
   
Lisääntyminen Kutee melko helposti ja erilaisissa oloissa. Suosituksena pH n. 7,0, pehmeä-keskikova (2-12°dGH). Naaras laskee n. 200-500 munan ryppäät ja kuoriutuneet poikaset siirretään suojakuoppiin. Molemmat vanhemmat huolehtivat poikasista erinomaisesti. Usein hyvin aggressiivinen kutuaikana.
   
Muuta erityistä Hyvin samannäköiset lajit: rusotimanttiahven (Hemichromis guttatus) ja pilkkutimanttiahven (Hemichromis bimaculatus). Ulkonäön peruseella varma tunnistus lajien välillä liki mahdoton tehdä. H. lifalili:lla mm. pidempi "kuono", kuin H. bimaculatuksella. Rusotimanttiahven H. guttatus lienee lajeista yleisin.
 
Kirjallisuuslähteinä sivuston teossa käytetyt kirjat