|
|
|
|
|
|
|
|
|
perhoskirjoahven |
|
|
Microgeophagus ramirezi |
|
|
|
|
|
löytäjä & vuosi: Myers & Harry, 1948 |
muut nimet: Mikrogeophagus ramirezi,
Pseudogeophagus ramirezi, Apistogramma ramirezi,
Papiliochromis ramirezi |
|
|
Aikuispituus |
♂5-6,♀4-5
cm |
Minimiakvaario |
90 L |
Maanosa &
kotiseutu |
Etelä-Amerikka: Río Orinocon keski- ja
alaosat Venezuelassa ja Columbiassa. |
|
|
Vesiolot |
pH 5,5 - 7,2
25 - 30
°C
Pehmeä vesi.
Hyvin humuspitoisesta ja puhtaasta vedestä. Akvaarion
vedenvaihto n. 30% viikossa, humusuutteen
ja/tai turpeen lisäys tärkeää. |
|
|
Käyttäytyminen |
Melko kiltti, pareittain tai 1♂
+2♀
pidettävä. Hakee pohjan tuntumasta reviirin. |
|
|
Akvaarion
sisustus |
Tiheää kasvillisuutta, jotta akvaariossa
myös hämärämpiä alueita. Vapaata pohjatilaa
keskellä. Hienorakeinen pohjahiekka. Kantoja
ja koloja/luolia. Laakea n. 10x5cm litteä
(tumma) kivi valitaan usein mielellään
kutupaikaksi. |
|
|
Ruokavalio |
Liha/kasvispitoinen ruoka: (rakeet,
tabletit), pakastetut ja kuivatut
ravintoeläimet. |
|
|
Lisääntyminen |
Vanhemmat hoitavat yhdessä poikasia,
vaikka naaras valitsee aina kutupaikan
(laakea kivi tai hiekkapohja). Kudun
onnistuminen/määrä parempi pehmeässä,
happamassa (ph 5,5-6,2) ja hyvin humuspitoisessa vedessä,
lämpötilan ollessa 27-30°C. Poikaset
lähtevät uimaan n. 6-7 vrk kuluttua
kuoriutumisesta. Voivat syödä aluksi vain
hyvin pienijakoista poikasruokaa, myöhemmin
artemiaa. |
|
|
Muuta
erityistä |
Sukupuolierot hieman vaikea erottaa
kovin pienistä yksilöistä. Naaraat saavat
sukukypsinä punertavan vatsan ja ovat
koiraita hieman pienempiä. Koiraiden
selkäevän pidentyneet piikit ovat pidempiä,
kuin naarailla. Myynnissä olevat yksilöt
ovat pääosin viljeltyjä. Kultainen värimuoto
on jalosteista suosituin. |
|
|
Kirjallisuuslähteinä
sivuston teossa käytetyt kirjat |
|
|
|
|
|
|